Perintöneuleet esille

Uudessa Suuri Käsityö -lehdessä (SK 1/09) oli hauska idea, joka ratkaisi hankalan pulman. Lasten isoisän nuoruuden neuleliivit ovat hakeneet paikkaansa tässä maailmassa ja nyt ne saivat lehden mallin mukaisesti uuden elämän. Saksia ei ole käytetty lainkaan, joten liivien alkuperäinen elämäntehtävä on palautettavissa tarpeen tullen. Tässä kuva ensimmäisestä liivityynystä, toinen on vielä vaiheessa.

Väliaika! Kahvia ja pullaa!

Hatuttaako?-blogin Annikan innoittamana on nyt meidänkin lasten leikkeihin syntynyt leikkiruokaa. Leivonnaiset ovat vanhan fleece-paidan jälkeläisiä. Sitä taikinaa on vielä runsaasti jäljellä, joten uudet leikkileivonnaiset tulevat varmaan jatkossakin olemaan tätä samaa sarjaa. Virtuaalipullakahvit kaikille blogin lukijoille, olkaa hyvät! Kastamisen saa valita kanelikierteestä, kuorrutetusta donitsista ja joulutortusta (jos ihmettelette luumuhillonapin sijoittelua, niin meillä oikeissakin joulutortuissa hillo laitetaan tortun päälle).


Kovempaan nälkään kierremakaroneja ja kalapuikkoja, var so good. Makaronit virkattu villalangasta (ohje Annikalta) ja kalapuikot tilkkupussista löytyneestä fleecestä.

Pientä piristystä keittiöön

Talouspaperin korvikkeet, "kestotalouspaperit" tai pikkurätit, rakkaalla lapsella on monta nimeä. ;) Ne ovat kovin käteviä ja meillä paljon käytössä, mutta yksi ongelma niissä on. Tai oikeastaan kaksi. Neliskanttisia flanelliliinoja ei saa laitettua perinteiseen talouspaperitelineeseen. Ja käytön jälkeen niitä ei auta heittää roskiin, toisin sanoen ne tuppaavat muodostamaan muutaman yksilön kasoja, ennen kuin kulkeutuvat pyykkikoriin saakka. Telineongelma odottaa vielä ratkaisuaan, mutta käytetyille räteille on nyt oma kankainen kori. Pesupussikori? Sen saa siis heittää rätteineen päivineen pesukoneeseen. Materiaaleina kierrätyskeskuksesta löytyneet keltainen tabletti ja raidallinen pöytäliina.



P.S. Kuvan taustana uuteen taloon tulevaa laminaattia.

Joulun lahjontaa

Kameran kuvansiirtojohto löytyi (jee!), joten tässä tilannekatsaus joulusta. Pidän jossain määrin liukuhihnatyöskentelystä, minkä saattaa havaita... Joulupaketteihin kääräistiin 2008 jouluna aikaisemmissa postauksissa mainittujen tiskirättien lisäksi kauppakasseja ja lastenlauluvihkosia, sekä ruokapuolelta saaristolaisleipää ja marinoituja valkosipulinkynsiä. Jotain kaupasta ostettua myös lisäksi, mutta pääasiassa näitä itse tehtyjä. Tässä aluksi muutama paketin ulkokuori, joissa kierrätystä oranssien veluuripussukoiden verran (minun 70-luvulla käyttämäni huppari oli jo niin rei'illä, ettei enää pärjännyt lastenvaatteena *niisk*).


Kauppakasseja lähti maailmalle reilu 10 kappaletta. Yli puolet niistä oli jo annettu pois siinä vaiheessa, kun muistin ottaa kuvan.


Lapsille pakattiin lastenlauluvihkosia, joihin keräsin sellaisten laulujen sanoja, joita itsekin haluaisin omilleni laulaa. Jos siis osaisin/muistaisin sanat... Nyt pääsee lunttaamaan, kun pitihän näitä itsellekin yksi jättää.

Uusi vuosi, uudet sudet

Ei vieläkään kuvia. Kameran johto edelleen hukassa. Tänään piti ostaa uusi, mutta unohtui. Blääh. Ei mulla nyt niin hirveästi valmiita töitä olisi, mutta jotain kuitenkin.

Viime vuotta miettiessä yksi asia tuli heti mieleen. Joululahjojen tekeminen jäi vähän viime tippaan ja itse asiassa yksi on vieläkin kesken... Tänä vuonna päätin aloittaa aikaisemmin, nimittäin tammikuussa! Ensimmäinen joululahja on siis jo puikoilla. Enhän ole liian aikaisessa, enhän?

En ole tavannut tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta yhden asian koetan pitää mielessä tässä alkuvuonna. Ajattelin nimittäin kutoa tai ommella jotain susi-aiheista uudenvuodenaattona kotikadulla näkemäni suden kunniaksi (saman suden oli Monnankin naapuri nähnyt). En vielä oikein ole osannut päättää, oliko mahtava kokemus saada nähdä oikea susi (ja vielä lämpimän keittiön turvista) vai olenko enemmänkin säikähtänyt sitä, että kotipihassa liikkuu villi petoeläin. Sitä miettiessä yritän nyt siis väsätä jotakin muistoa tästä (yksipuolisesta) kohtaamisesta.