Rättiä pukkaa

Samaan hengenvetoon edellisen bamburätin kanssa syntyi toinenkin. Digikameran johto on mystisesti kadonnut jonnekin, joten en saa valmiista tekeleestä vielä kuvaa laitettua. Tässä nyt paremman puutteessa ruutukaavio kakkosrätin koirakuviosta. Oikein ja nurin tehtynä kuva ei ehkä ole selkein mahdollinen, mutta koiraihminen kyllä tunnisti oikein labradorinnoutajaksi. :)

Lisäys: Ensimmäisten käyttötestien mukaan imee hyvin nestettä ja myös pyyhkii hyvin. :D


Tässä nyt vihdoin kuvia itse rätistä ja sen mallista.

Jotakin jouluista

Hyvää joulunjälkeistä aikaa! Vihdoin voin blogata edes jotakin jouluksi tehtyä - kaikkea en vielä ole saanut perille enkä ihan kaikkea edes valmiiksi, joten lisää tulossa muutaman päivän sisällä. Tässä nyt kuitenkin ensimmäinen valmis ja toimitettu lahja tältä joululta, tiskirätti. Mualla olen nähnyt näitä tehtävän hamppulangasta, mutta paikallisessa liikkeessä ei sitä ollut, joten kokeilin tehdä bambusta (Cheval Blancin Ambre, 70 % bambua ja 30 % puuvillaa, kolmosen puikot). Aika lirua kutoa, onneksi ei ollut vaikea tekniikka. Pehmeä ja juoksevainen tuo "rätti" oli valmiinakin. Reunus on helmineuletta ja kuvio oikeaa ja nurjaa. Käyttöominaisuuksista en vielä tiedä, toivottavasti ei veny ja vanu kovin.

Lisäys: löysin verkkoneulelehti Ullasta tiskirättijutun, jonka mukaan myös bambulangasta on tehty varsin toimivia tiskirättejä. :D

Ekotehokas tietokone

Ompeluksia en sattuneesta syystä voi vielä blogata. ;) Tässä kuitenkin jotakin, joka viihdytti kolmevuotiasta sen aikana, kun äiti istui ompelukoneella. Teippaus ja muutama numero ovat minun käsialaani, muuten sekä näppäimistön että näytön kuviot ovat kolmevuotiaan suunnittelemat ja toteuttamat (näppäimistöstä löytyy mm. enter, välilyöntinäppäin, nuolinäppäimet, numeronäppäimet sekä ylhäällä että sivussa :D ). Läppärin energialuokka A++++. Koneella on jo kirjoitettu ainakin sähköpostia ja pelattu monenmoisia pelejä (näytöllä näkyykin "hirviöpelin" eli varmaankin isin wowin hahmoja...).


Sitten vielä äksönkuvia aikaisemmin saamastani ihanasta Kiri-huivista.

Lavansaaren lapaset lapselle

Kolmevuotias aina kiinnostuneena seuraa syntyviä ja valmiita tumppuja ja mielellään niitä kokeilee käteensäkin. Silti vasta nyt valmistuivat ensimmäiset omat tumput. Kämmenselän kuvio on (vaihteeksi...) Mary Oljen Kirjokintaista kauneimmat -kirjasta (Lavansaaren kinnas II). Pystyraidat kämmenpuolella ovat Jyväskylän joulumessuilta bongattu idea. Minä olin jotenkin kuvitellut, että pystyraidat eivät pysyisi kiinni toisissaan... No, eivät nuo näytä irtoavankaan. ;)

Langat ovat kaikki suunnilleen samanpaksuisia ja villaa, mutta muuten aika erilaisia (tummanvihreä on Nallea tai 7 veljestä, harmaa-vaaleanvihreä on Kainuun harmaan villaa ja keltainen on tanskalainen kirppislöytölanka). Ainakin näin ennen käyttöä vaikuttaisivat sopivan silti ihan hyvin yhteen. Kämmenselän kuvion leveys 19 silmukkaa, peukalonympärys on 16 silmukkaa ja puikot olivat kolmoset. Peukalossakin toisella puolella Lavansaaren kuvio ja toisella puolella pystyraidat.

Hiiri ja possu leikkisillä

Olen muutaman amigurumieläimen tehnyt joskus aikana ennen blogia. Kissoja ja tiikereitä, tämän ohjeen muunnelmia. Niiden oppien jälkimainingeissa syntyivät nyt nämä sorminuket, harmaa hiirulainen ja karkkivärjätystä langasta suloisen tuoksuinen possu. Menevät 5-vuotiaan synttäripakettiin, toivottavasti ilahduttavat. Meidän vuoden vanha ainakin olisi innolla pistellyt nämä poskeensa, jos olisi saanut...

Hiiren ja possun taustana muuten uudet olohuoneen verhot, jotka eräs hyvällä maulla varustettu läheinen meille toi (kiitos!). :)

Vaipan muodonmuutos

Meillä on kaksi Fuzzi Buns -kestovaippaa, joiden kuminauhat ovat kulahtaneet ihan täysin. Muista vaipoista olen kuminauhoja uusinut, kun niissä kuminauha on ollut vain saumavarassa kiinni. Mutta Fuzzeissa kuminauha on ensin saumavarassa ja sen lisäksi vielä kuminauhakujassa. En uskaltanut purkaa kuminauhakujaa ja ommella sitä uudestaan, kun pelkäsin vaipan falskaavan vanhoista neulanreijistä. Vaipat pääsivätkin sitten pikalaihikselle tai rasvaimuun - vaipan uumalta kuminauhakujan mittainen ja levyinen suikale pois reunoilta. Uuteen saumaan laitoin kuminauhan vain saumavaraan kiinni, niin ensi kerralla vaihto on vähän helpompi. Idea ei ole omani, vaan nettikeskustelusta bongattu (mutta sen verran hyvä, että haluan sen laittaa eteenpäin - jos vaikka tänne eksyisi joku, jolla on sama ongelma). Kuvassa toinen vaippa tuunattuna, toinen odottaa vielä vuoroaan.

Joulukalenterin ensimmäinen luukku avattu!

Joulukuussa valmistuu varmaan enimmäkseen pakettiin meneviä juttuja, joita ei voi näyttää ennen aikojaan. Tässä viime joulun alla valmistunut joulukalenteri, ettei blogi olisi ihan tyhjäkäynnillä alkukuusta. Juuri vasta kaivoin kalenterin naftaliinista, joten se on hiukan rutussa... Älkää antako häiritä. Kalenteri on fleeceä, viltin kokoinen eli noin 130 x 170 cm. Luukkuihin mahtuu mitä vaan minäkin vuonna sattuu keksimään - vaikka piparimuotti sellaisena päivänä, kun on tarkoitus leipoa.



Tässä vielä toinenkin kalenteri, muutama vuosi sitten lahjaksi tehty. Talouspaperirullatelineen ympärille muodostuu pussukoista kuusi, joihin voi laittaa jotakin pientä.

Vaaleanpunaista minulle?

Tutut voivat tätä varmaan vähän ihmetellä - ostin vaaleanpunaisen takin. Mistään väristä en ole niin vähän pitänyt kuin vaaleanpunaisesta ja nyt minulla on pitkä, vaaleanpunainen tikkitakki. Seliseliä: se istui ihan hyvin ja oli halpa (löysin sen kierrätyskeskuksesta). Lasten kanssa lumileikkeihin ja raksalle se välttää kyllä vaikka minkä värisenä. Takki synnytti kuitenkin ongelman, kun kaikki asusteet ovat jotain ihan muuta väriä (mm. viime keväänä tekemäni Ailit ovat vihreät). Onneksi oli lankoja valmiina, jopa uuteen takkiin sopivat värit! Utunan Selenasulka toi tarvittavan punan. Kuviomalli on Kymin kintaista (Mary Olki, Kirjokintaista kauneimmat). Kuvaajana muuten 3-vuotias, eikä tarvinnut edes rajata kuvia uudestaan. Niin ja tumppujen alla näkyy sitä takkia.

Auringonlaskun tumput

Neljältä eriväriseltä, kirjavalta lankakerältä yhdistellen harmoninen kokonaisuus. Kuulostaako mahdottomalta? Ehkä kuulostaa, mutta mielestäni tämä onnistui ihan kivasti. Nelivuotispakettiin menivät nämä lämpimät hahtuvatumput. Utunan Nytti-lankaa nämäkin.



Värinvaihtoja yhdessä tumpussa muuten noin kymmenen, eikä yhtään ylimääräistä lankojen päättelyä! Mary Oljen kauneimmat kirjolapaset (tms, en nyt pääse tarkistamaan kirjan nimeä) kertoi asian, joka olisi ollut hyvä tietää jo monta kertaa aiemminkin. Lankaa voi vaihtaa niin, että katkaisee yhdistettävistä langoista molemmista puolet säikeistä. Puolen langan vahvuiset päät päällekkäin ja ei kun neulomaan! Siis niin kuin näin:

Huolitumput

Huoli on ollut seuraava: pikkusen sormet ovat melkein aina kylmät ulkoillessa, oli vaatetus mitä tahansa. Kuulin huhua, että hahtuvatumput pelastaisivat tilanteen ja Utunan hahtuvalangan Huoli-väri sopi erinomaisesti pikkumiehen muuhun ulkovaatetukseen. Nämä huolitumput poistavat kylmien sormien huolet äidiltä. (Pitäisikö vielä sanoa huoli pari kertaa...) Ranteen kohdalle yritin ensin tehdä joustinta, mutta tiukemman kohdan sijaan siitä tulikin leveämpi kohta, joten teinkin sitten neljän silmukan kavennuksen ja kerroksen jälkeen saman lisäyksen. Jospa auttaisi vähän kädessä pysymistä? Vesseli itse ainakin oli tyytyväinen tumppuihin.

Kassilinjaston tuotantoa

Pari syksyllä syntynyttä kauppakassia, jotka lähtivät maailmalle häälahjan mukana ja sain nyt vasta kuvattua. Eurokankaan kivoja kankaita - valikoimaa oli niin paljon, että oli ihan vaikea valita.

Isännän isänpäiväpipo

Lasten isälle myös isänpäiväpipo samaista hahtuvalankaa kuin edellinenkin. Tämä itse asiassa valmistui jo ennen tuota toista pipoa, mutta en uskaltanut laittaa kuvaa, ettei yllätys paljastu. Vähän tässä pipossa erottuvat puikkojen välien silmukat, kun ovat venyneemmät. Vahingosta viisastuneena tein sinisen pipon pyöröpuikoilla, tulikin mielestäni siistimpi. Onneksi tämäkin pipo venyy päässä niin, ettei puikkojen välejä erota.



Kirjoneulekintaat ovat nyt vallan vieneet sydämeni rauhan. Itselleni olen aloittanut yhdet ja parit-kolmet ovat suunnitelmissa. Voi kun ehtisi ennen joulua tehdä edes yhdet niistä! Aloitin osa-aikaiset työt viime viikolla (teen niitä iltaisin tietokoneella kotona), joten käsityöaika on entistä enemmän kortilla. Suunnitelmien suuruuteen se ei kyllä tunnu juuri vaikuttavan...

Sain tänään ehkä maailman ihanimman lahjan. Suuren ja pehmoisen Kiri-kolmiohuivin mohairia, kiitos Monna! Kuvia tulossa myöhemmin...

Sininen isänpäiväpipo

Vaarin isänpäivää ilostuttamaan lähti utuisen sininen pipo, Utunan Nytti-langasta ja itse kehrätystä sini-ruskeasta langasta tehty. Malli syntyi taas vaihteeksi neuloessa ja huomasin siinä samalla, että alan vihdoin olla sinut erilaisten kaventamistapojen kanssa. Mukavan nopeaa neuloa paksuja lankoja. Ja olipa ihana löytää tuolle itse kehrätylle joku tarkoitus.

Leppävirran kintaat, olkaa hyvät!

Nyt viimein valmistui viime keväänä antamani äitienpäivälahja. Ensimmäiset tekemäni oikeat kirjoneuletumput (vauvatumput ja Ailit olivat vasta sparrausvastustajia). Tekemiseen meni noin puoli vuotta - onneksi ei sentään aktiivisesti koko sitä aikaa, vaikka aikaa tumppujen parissa vietinkin tunnin jos toisenkin. Uskallan ehkä jo varovaisesti suunnitella uusiakin tumppuja, antautua lankakorista kuuluvalle Utunan lankojen kutsuvalle kuiskeelle. Lupasin nämä tumput valmiiksi alun perin ennen syksyn pakkasia, eikä nyt vielä kummempia pakkasia ole ollut, joten minähän olen melkein ajoissa. :D

Kierrätyshaaste

Törmäsin Viiniä ja villasukkia -blogissa kiinnostavaan haasteeseen, Garderoobi kierrättäen.


Aika tosin alkaa käydä vähiin, kun projekti oli tarkoitettu loppuvuodeksi. Ajatus on kuitenkin niin hauska, että halusin tuoda tämän haasteen tänne, jos vaikka joku muukin innostuu. Eli loppuvuonna (tai pidempänä, vapaasti määriteltävänä ajanjaksona, kun vuosi alkaa olla näin vähissä?) ei saa ostaa uusia vaatteita tai materiaaleja niihin, vaan uudet vaatteet tehdään kierrätysmateriaaleista. Minä en ole kyllä varma, olenko muutenkaan ostanut tänä vuonna uusia vaatteita... Uusista materiaaleista sentään olen jotain tehnyt. Loppuvuonna yritän tehdä itselleni jotakin vaatetta haasteen hengessä, kierrättäen.

Pöksyistä pipoksi

Epäonniset villahousuparat. :'( Eivät ehtineet olla käytössä kuin reilun kuukauden, kun jo eksyivät kuumaan kylpyyn. Tai siis pesukoneeseen, ja ihan väärään ohjelmaan. Taaperolle reilun kokoisista pöksyistä tuli pikkuiset peltipöksyt, huopuivat tosi tehokkaasti. Muutaman hetken mietinnän jälkeen sakset pääsivät töihin ja sain aikaiseksi elämäni helpoimman pipon. Pöksyt vaan poikki haarojen kohdalta ja sauma tilalle. Kolmevuotiaalla onkin ollut vähän vajausta piporintamalla, joten toisaalta tämä vahinko tuli ihan hyvään saumaan. Tässä pipomallina kuitenkin pienempi pojista, joka sattumoisin on nyt villahousuja vailla.

Pikkuheppanen

Lapset sairastavat ja viettävät paljon aikaa sylissä. Mitään en oikein ole saanut tehtyä. Paitsi tämän sorminukkehevosen, joka yksinkertaisuudestaan huolimatta ilahdutti lapsia. Yksivuotiaskin sovitti sitä sormeensa monta kertaa. Oli kyllä vähän turhan reilu niin pieneen sormeen, pitäisi varmaan tehdä pikkupikkuheppa vielä.

Merellistä tunnelmaa

Tänään pyöräytettiin nelivuotiaan lahjapakettiin käsi- ja sorminuket. Ensimmäiset laatuaan, vaikka pitkään on jo ollut mielessä kokeilla joko käsinukkea tai sorminukkea. No, tuli sitten tehtyä molemmat, kun pääsi alkuun. Näitä voisi ehkä tehdä jouluksi enemmänkin, jos vaan toimivat käytössä (käyttäjäraporttia odotellessa...). Kankaana on kirppikseltä löytynyttä kierrätysfleeceä ja mallit tehdessä syntyneitä. Meritähti on käsinukke, jolla on takana fleeceresorilla varustettu aukko kädelle. Vuokkokala ("nemo") on sorminukke, jonka mahan takaosassa on reikä sormelle.

Kantoliinasukat

Tai no, kantoreppua meillä enimmäkseen käytetään. Mutta kuitenkin, ilmassa roikkuvia pikkusääriä lämmittämään. Nämä sukat ovat olleet tekeillä viimeiset kolme vuotta... Esikoiselle aloitettu, nyt tälle kakkoselle vihdoin valmistuivat. Sukkia en ole sitten ala-asteen neulonut - ja silloinkin mummi teki säälistä sen puuttuvan parin. Joten olen ihan tyytyväinen tähän suoritukseen, sain sentään itse tehtyä sukat loppuun asti. :D Kantapää on naapurin opettama nostokantapää (nurjalla joka toinen nostetaan, joka toinen neulotaan normaalisti, oikealla kaikki silmät neulotaan), vähän lämpimämpi kuin normaalisti neulottu.

Villahousut vilpoiselle kelille

Pienemmän pojan villahousuvalikoimassa on ollut pitkälahkeisten pöksyjen mentävä aukko. Tässä tilkettä siihen puutteeseen. Ja koska ainakin meillä villahousut jäävät lapsen kasvaessa aina ensin mataliksi vyötäröltä, niin näissä sitä riittää. Mahtuu muhkeampi yövaippakin!

Malli on tehdessä syntynyt ja välillä jo vähän alkoi epäilyttääkin, mutta istuu onneksi pojalle juuri niin kuin pitikin. Mielessä oli Ullassa olleet villapöpät, mutta laiskana en jaksanut katsoa ohjetta... Vyötärön joustin tulee mun puikoista hahtuvalla niin löysää, että sitä paikatakseni olen joustimen jälkeen lisännyt 8 silmukkaa (aloitin muistaakseni 60 silmukalla). Taakse tein 20 ja eteen 10 silmän kiilat ja lahkeita on kavennettu reiden matkalla muistaakseni kuutisen silmää. Ennen lahkeensuuta olen puolittanut silmukkamäärän - että lahkeet pysyisivät peppukiitäjän liikkuessa alhaalla. Lanka on kaksinkertaista Piikun hahtuvaa ja puikot taisi olla 4,5 mm.

Lankoja, lankoja, lankoja...

Nyt on lankoja! Meikäläisen mittapuulla huomattava määrä, vaikka ei vielä kiloissa voikaan mitata. Näistä olisi tarkoitus syntyä tumppuja, pipoja, sukkia, ehkä patalappujakin - tai jotain muuta, mitä mieli tekee. Alemmassa kuvassa olevasta Utunan Nytti-langasta ainakin aion tehdä pari pipoa perheen miehille. Herkullisia värejä!

Päivitetty patalappuhaave

Tässä uusittu versio hevospatalapun suunnitelmasta, nyt kokoa on 45x60 silmukkaa, kun aikaisempi oli 45x45. Eipä vielä muuta uutta...

Lankakauppaa ja juhlapaitaa

Muutaman päivän nettipimennon jälkeen pääsen vihdoin koneelle ja mainostamaan: Utuna on auennut! Ihania, pehmeitä värejä Kainuun harmasten lankoja, sormet syyhyää kokeilemaan...

Ehdin nettitauon aikana ompelukoneelle - jostain kumman syystä... ;) Imettäjän juhlapaitavalinta on vähän kinkkinen aihe, ainakin meillä. Tämä paita syntyi kesän viisiä häitä varten täyttämään tuota tyhjiötä. Alla on erillinen, lyhyt, joustava "toppi" imetysläppänä ja varsinainen paita aukeaa ylhäältä keskeltä pikkuisen. Alkuperäinen, melko vapaalla kädellä muokattu malli on jostakin Modasta, en enää muista numeroa.

Onteloneulekokeilua

Ensimmäinen patalappu valmistui! Alussa tuntui tosi hankalalta pitää mielessä, millä langalla mikäkin silmukka pitää tehdä, mutta totuttelun jälkeen tämänkin teko oli ihan mukavaa ja sujuvaa siinä kuin muutkin kokeilemani neulomukset. Malli vähän muuttui tehdessä, kun en suunnitellessa tajunnut ottaa huomioon sitä, etteivät silmukat ole yhtä korkeita kuin leveitä. Heppamallikin pitää siis piirtää uudestaan.

Puolukkapiirakka piti tehdä rekvisiitaksi.

Patalappuhaaveita

Olen muutamassa blogissa (ainakin Neulenuotteja ja Marin omat käsityöt) nähnyt onteloneuleella tehtyjä patalappuja. Ihania! Ja kun vielä sopivasti naapuri sattui näyttämään tekemiään onteloneulesukkia, oli ihan pakko kokeilla. Ensimmäinen tekele piti tosin purkaa, kun lähdin vain kokeilemaan ilman kummempia suunnitelmia... Tässä sitten suunnitelmia senkin edestä. ;) Katsotaan, saanko toteutettua. Raidalliset ruudut merkkaavat kaksinkertaisella langalla neulottavaa helmineuletta.

Kauhistuttava kallovaippa

Pitkästä aikaa kestovaippojen teossa. Pääkallokangas ei ole ihan mun ominta tyyliä, mutta kun ysv:n vaippapalavaihdossa sellainen oli tarjolla, niin tuli otettua. Kolmevuotiaan mielestä kuviot tosin ovat rapuja ja äidiltä pyydettiinkin heti leikkeihin pala rapukangasta.

Vaipan mallina Swaddlebeesin L-kokoinen, neppikiinnitteinen taskuvaippa, tässä mun versiossa vaan neppien tilalla sivutarrat ja vähän pidennetyt etusiivekkeet. Olen tällä mallilla tehnyt aikanaan esikoisellekin läjän vaippoja ja ne ovat edelleen, kolme vuotta myöhemmin, päivittäisessä käytössä (nyt tosin vauvalla). Malli on mukavan kapea haaroista, istunut hyvin meidän pojille ja kulahtaneet kumpparitkin on helppo vaihtaa, kun jalansuissa ei ole kuminauhakujia. Tätä sarjaa on tulossa vielä muutama lisääkin - osa kankaista on leikattu jo kolme vuotta sitten edellisen sarjan yhteydessä, ovat hetkisen saaneet odottaa. Nyt eivät toivottavasti enää jää odottamaan vuosiksi.

Kierrätystä on tässä vaipassa sisäpinnan verran - löysin joskus kirppikseltä eurolla ison mikrofleecepusakan. Siitä riitti neljän taskuvaipan verran (muut kolme leikattuna). :D

Neulatyyny-roskishybridi

Tämän loistavan idean olen saanut joskus anopilta. Ja nyt se yhtäkkiä tuntui hurjasti tärkeämmältä ja ajankohtaisemmalta kuin kesken olevat juhlavaatteet vaikka... Neulatyynyosa on täytetty hiekalla (päälikankaan alla on toinen, tiiviimpi kangas hiekkapussina) ja pohjaa tasoittaa pahvi. Nuppineulat sujahtelevat kyllä kivasti hiekkaan. :D

Pieni roskapussi langanpätkille ja kangassuikaleille on tehty ensimmäisen kauppakassin kahvojen välistä jääneistä paloista ja muutkin kankaanpalat löytyivät tilkkukassista. Pussi on kiinnitetty neulatyynyyn tarranauhalla, joten sen kanssa on helppo lähteä käymään oikealla roskiksella. Eikä langanpätkiä enää loju lattialla ompeluhetken jäljiltä...

Vielä pari...

Mutta sitten saa vähäksi aikaa riittää kassit. Lupaan ja vannon. Ei enää ole oikein sopivaa kangastakaan kaapissa. Nyt muiden keskeneräisten kimppuun, hus hus.

Kolmas kassi

Ihanan nopeita tehdä. :) Tässä on siniseen pohjakankaaseen kiinnitetty toiselle puolelle koristelätkä ja toiselle puolelle tasku (pienempi lätkä) vaikka avaimille tai rahoille. Kierrätystekele, ollut entisessä elämässään verho. Tässä elämässään pääsee näkemään maailmaa edes vähän enemmän kuin vain oman pihan - vaikkei ehkä siltikään lähikauppaa pidemmälle.

Sen verran olen muuten jo ehtinyt omaa kassia tyypata, että malli on todellakin toimiva käytössä. Yhtä tilava ja helppo täyttää kuin kaupan muovikassi, mutta kädelle mukavampi kantaa.

Kissahuppari

Tämä huppari on jo viime syksynä tehty, muistaakseni. Laitan nyt kuitenkin sen tänne, kun sain vihdoinkin edes jonkunnäköisen kuvan otettua. Yleensä applikoitu kissa on kuvissa kummallisesti rutussa (taitaa tuo nytkin olla vähän) tai poika ei suostu kääntämään mulle selkäänsä, kun otan kameran mukaan ulos kissahupparipäivänä... Kankaina on oliivinvihreää ja vaaleanruskeaa veluuria ja jotta paita mahtuisi päälle mahdollisimman pitkään, se on reilun kokoinen ja hihansuut on varustettu kumihauhoilla. Housut ovat muutama viikko sitten syntyneet raksahousut ja pipo viime keväältä.

Kauppakassi kakkonen

Samalla innostuksen aallolla vielä tämä toinenkin kauppakassi, malli olennaisilta osiltaan sama kuin ensimmäisen kassin. Kolmaskin kassi odottaa jo leikattuna ja koska tämä ja seuraava ovat muuttamassa meiltä muualle, pitää itsellekin varmaan tehdä vielä pari lisää jossain välissä. Kolmevuotiaan "kevättakki" olisi tuolla myös huppua ja vetoketjua vaille valmiina odottamassa inspistä, samoin muutama muukin käsityö. Jospa tämä kauppakassi-innostus vähän leviäisi noihin muihinkin projekteihin. *peukut pystyssä*