Leppävirran kintaat, olkaa hyvät!

Nyt viimein valmistui viime keväänä antamani äitienpäivälahja. Ensimmäiset tekemäni oikeat kirjoneuletumput (vauvatumput ja Ailit olivat vasta sparrausvastustajia). Tekemiseen meni noin puoli vuotta - onneksi ei sentään aktiivisesti koko sitä aikaa, vaikka aikaa tumppujen parissa vietinkin tunnin jos toisenkin. Uskallan ehkä jo varovaisesti suunnitella uusiakin tumppuja, antautua lankakorista kuuluvalle Utunan lankojen kutsuvalle kuiskeelle. Lupasin nämä tumput valmiiksi alun perin ennen syksyn pakkasia, eikä nyt vielä kummempia pakkasia ole ollut, joten minähän olen melkein ajoissa. :D

Kierrätyshaaste

Törmäsin Viiniä ja villasukkia -blogissa kiinnostavaan haasteeseen, Garderoobi kierrättäen.


Aika tosin alkaa käydä vähiin, kun projekti oli tarkoitettu loppuvuodeksi. Ajatus on kuitenkin niin hauska, että halusin tuoda tämän haasteen tänne, jos vaikka joku muukin innostuu. Eli loppuvuonna (tai pidempänä, vapaasti määriteltävänä ajanjaksona, kun vuosi alkaa olla näin vähissä?) ei saa ostaa uusia vaatteita tai materiaaleja niihin, vaan uudet vaatteet tehdään kierrätysmateriaaleista. Minä en ole kyllä varma, olenko muutenkaan ostanut tänä vuonna uusia vaatteita... Uusista materiaaleista sentään olen jotain tehnyt. Loppuvuonna yritän tehdä itselleni jotakin vaatetta haasteen hengessä, kierrättäen.

Pöksyistä pipoksi

Epäonniset villahousuparat. :'( Eivät ehtineet olla käytössä kuin reilun kuukauden, kun jo eksyivät kuumaan kylpyyn. Tai siis pesukoneeseen, ja ihan väärään ohjelmaan. Taaperolle reilun kokoisista pöksyistä tuli pikkuiset peltipöksyt, huopuivat tosi tehokkaasti. Muutaman hetken mietinnän jälkeen sakset pääsivät töihin ja sain aikaiseksi elämäni helpoimman pipon. Pöksyt vaan poikki haarojen kohdalta ja sauma tilalle. Kolmevuotiaalla onkin ollut vähän vajausta piporintamalla, joten toisaalta tämä vahinko tuli ihan hyvään saumaan. Tässä pipomallina kuitenkin pienempi pojista, joka sattumoisin on nyt villahousuja vailla.

Pikkuheppanen

Lapset sairastavat ja viettävät paljon aikaa sylissä. Mitään en oikein ole saanut tehtyä. Paitsi tämän sorminukkehevosen, joka yksinkertaisuudestaan huolimatta ilahdutti lapsia. Yksivuotiaskin sovitti sitä sormeensa monta kertaa. Oli kyllä vähän turhan reilu niin pieneen sormeen, pitäisi varmaan tehdä pikkupikkuheppa vielä.

Merellistä tunnelmaa

Tänään pyöräytettiin nelivuotiaan lahjapakettiin käsi- ja sorminuket. Ensimmäiset laatuaan, vaikka pitkään on jo ollut mielessä kokeilla joko käsinukkea tai sorminukkea. No, tuli sitten tehtyä molemmat, kun pääsi alkuun. Näitä voisi ehkä tehdä jouluksi enemmänkin, jos vaan toimivat käytössä (käyttäjäraporttia odotellessa...). Kankaana on kirppikseltä löytynyttä kierrätysfleeceä ja mallit tehdessä syntyneitä. Meritähti on käsinukke, jolla on takana fleeceresorilla varustettu aukko kädelle. Vuokkokala ("nemo") on sorminukke, jonka mahan takaosassa on reikä sormelle.

Kantoliinasukat

Tai no, kantoreppua meillä enimmäkseen käytetään. Mutta kuitenkin, ilmassa roikkuvia pikkusääriä lämmittämään. Nämä sukat ovat olleet tekeillä viimeiset kolme vuotta... Esikoiselle aloitettu, nyt tälle kakkoselle vihdoin valmistuivat. Sukkia en ole sitten ala-asteen neulonut - ja silloinkin mummi teki säälistä sen puuttuvan parin. Joten olen ihan tyytyväinen tähän suoritukseen, sain sentään itse tehtyä sukat loppuun asti. :D Kantapää on naapurin opettama nostokantapää (nurjalla joka toinen nostetaan, joka toinen neulotaan normaalisti, oikealla kaikki silmät neulotaan), vähän lämpimämpi kuin normaalisti neulottu.

Villahousut vilpoiselle kelille

Pienemmän pojan villahousuvalikoimassa on ollut pitkälahkeisten pöksyjen mentävä aukko. Tässä tilkettä siihen puutteeseen. Ja koska ainakin meillä villahousut jäävät lapsen kasvaessa aina ensin mataliksi vyötäröltä, niin näissä sitä riittää. Mahtuu muhkeampi yövaippakin!

Malli on tehdessä syntynyt ja välillä jo vähän alkoi epäilyttääkin, mutta istuu onneksi pojalle juuri niin kuin pitikin. Mielessä oli Ullassa olleet villapöpät, mutta laiskana en jaksanut katsoa ohjetta... Vyötärön joustin tulee mun puikoista hahtuvalla niin löysää, että sitä paikatakseni olen joustimen jälkeen lisännyt 8 silmukkaa (aloitin muistaakseni 60 silmukalla). Taakse tein 20 ja eteen 10 silmän kiilat ja lahkeita on kavennettu reiden matkalla muistaakseni kuutisen silmää. Ennen lahkeensuuta olen puolittanut silmukkamäärän - että lahkeet pysyisivät peppukiitäjän liikkuessa alhaalla. Lanka on kaksinkertaista Piikun hahtuvaa ja puikot taisi olla 4,5 mm.

Lankoja, lankoja, lankoja...

Nyt on lankoja! Meikäläisen mittapuulla huomattava määrä, vaikka ei vielä kiloissa voikaan mitata. Näistä olisi tarkoitus syntyä tumppuja, pipoja, sukkia, ehkä patalappujakin - tai jotain muuta, mitä mieli tekee. Alemmassa kuvassa olevasta Utunan Nytti-langasta ainakin aion tehdä pari pipoa perheen miehille. Herkullisia värejä!

Päivitetty patalappuhaave

Tässä uusittu versio hevospatalapun suunnitelmasta, nyt kokoa on 45x60 silmukkaa, kun aikaisempi oli 45x45. Eipä vielä muuta uutta...

Lankakauppaa ja juhlapaitaa

Muutaman päivän nettipimennon jälkeen pääsen vihdoin koneelle ja mainostamaan: Utuna on auennut! Ihania, pehmeitä värejä Kainuun harmasten lankoja, sormet syyhyää kokeilemaan...

Ehdin nettitauon aikana ompelukoneelle - jostain kumman syystä... ;) Imettäjän juhlapaitavalinta on vähän kinkkinen aihe, ainakin meillä. Tämä paita syntyi kesän viisiä häitä varten täyttämään tuota tyhjiötä. Alla on erillinen, lyhyt, joustava "toppi" imetysläppänä ja varsinainen paita aukeaa ylhäältä keskeltä pikkuisen. Alkuperäinen, melko vapaalla kädellä muokattu malli on jostakin Modasta, en enää muista numeroa.