Uusille urille

Leikkiruoista siirrytään nyt joksikin aikaa vähän suurempiin asioihin. Muutto uuteen taloon lähestyy ja osa huonekaluista kaipaa kipeästi päivitystä. Ensimmäisenä kasvojenkohotukseen pääsi rahi, joka sai uuden, melko vaatimattoman, mutta sitäkin pehmoisemman kuoren vanhoista veluuriverhoista. Aurinko ainakin tykkäsi tästä, se teki heti hienot raidatkin rahin päälle.

Suoraan uunista

Pellillinen karjalanpiirakoita, nam nam. Piirakat ovat lähdössä leikkiruokavaihtoon, joten parin viikon sisällä näette 12 erilaisen leikkiruoan kokoelman. Vesi kielellä odottelen täällä paluupostia. :D Piirakkaideasta kiitos jälleen Annikalle. Kuoritaikina on kierrätysfleecestä, puuro Huopanen-langasta.

Perintöneuleet esille

Uudessa Suuri Käsityö -lehdessä (SK 1/09) oli hauska idea, joka ratkaisi hankalan pulman. Lasten isoisän nuoruuden neuleliivit ovat hakeneet paikkaansa tässä maailmassa ja nyt ne saivat lehden mallin mukaisesti uuden elämän. Saksia ei ole käytetty lainkaan, joten liivien alkuperäinen elämäntehtävä on palautettavissa tarpeen tullen. Tässä kuva ensimmäisestä liivityynystä, toinen on vielä vaiheessa.

Väliaika! Kahvia ja pullaa!

Hatuttaako?-blogin Annikan innoittamana on nyt meidänkin lasten leikkeihin syntynyt leikkiruokaa. Leivonnaiset ovat vanhan fleece-paidan jälkeläisiä. Sitä taikinaa on vielä runsaasti jäljellä, joten uudet leikkileivonnaiset tulevat varmaan jatkossakin olemaan tätä samaa sarjaa. Virtuaalipullakahvit kaikille blogin lukijoille, olkaa hyvät! Kastamisen saa valita kanelikierteestä, kuorrutetusta donitsista ja joulutortusta (jos ihmettelette luumuhillonapin sijoittelua, niin meillä oikeissakin joulutortuissa hillo laitetaan tortun päälle).


Kovempaan nälkään kierremakaroneja ja kalapuikkoja, var so good. Makaronit virkattu villalangasta (ohje Annikalta) ja kalapuikot tilkkupussista löytyneestä fleecestä.

Pientä piristystä keittiöön

Talouspaperin korvikkeet, "kestotalouspaperit" tai pikkurätit, rakkaalla lapsella on monta nimeä. ;) Ne ovat kovin käteviä ja meillä paljon käytössä, mutta yksi ongelma niissä on. Tai oikeastaan kaksi. Neliskanttisia flanelliliinoja ei saa laitettua perinteiseen talouspaperitelineeseen. Ja käytön jälkeen niitä ei auta heittää roskiin, toisin sanoen ne tuppaavat muodostamaan muutaman yksilön kasoja, ennen kuin kulkeutuvat pyykkikoriin saakka. Telineongelma odottaa vielä ratkaisuaan, mutta käytetyille räteille on nyt oma kankainen kori. Pesupussikori? Sen saa siis heittää rätteineen päivineen pesukoneeseen. Materiaaleina kierrätyskeskuksesta löytyneet keltainen tabletti ja raidallinen pöytäliina.



P.S. Kuvan taustana uuteen taloon tulevaa laminaattia.

Joulun lahjontaa

Kameran kuvansiirtojohto löytyi (jee!), joten tässä tilannekatsaus joulusta. Pidän jossain määrin liukuhihnatyöskentelystä, minkä saattaa havaita... Joulupaketteihin kääräistiin 2008 jouluna aikaisemmissa postauksissa mainittujen tiskirättien lisäksi kauppakasseja ja lastenlauluvihkosia, sekä ruokapuolelta saaristolaisleipää ja marinoituja valkosipulinkynsiä. Jotain kaupasta ostettua myös lisäksi, mutta pääasiassa näitä itse tehtyjä. Tässä aluksi muutama paketin ulkokuori, joissa kierrätystä oranssien veluuripussukoiden verran (minun 70-luvulla käyttämäni huppari oli jo niin rei'illä, ettei enää pärjännyt lastenvaatteena *niisk*).


Kauppakasseja lähti maailmalle reilu 10 kappaletta. Yli puolet niistä oli jo annettu pois siinä vaiheessa, kun muistin ottaa kuvan.


Lapsille pakattiin lastenlauluvihkosia, joihin keräsin sellaisten laulujen sanoja, joita itsekin haluaisin omilleni laulaa. Jos siis osaisin/muistaisin sanat... Nyt pääsee lunttaamaan, kun pitihän näitä itsellekin yksi jättää.

Pöksyistä pipoksi

Epäonniset villahousuparat. :'( Eivät ehtineet olla käytössä kuin reilun kuukauden, kun jo eksyivät kuumaan kylpyyn. Tai siis pesukoneeseen, ja ihan väärään ohjelmaan. Taaperolle reilun kokoisista pöksyistä tuli pikkuiset peltipöksyt, huopuivat tosi tehokkaasti. Muutaman hetken mietinnän jälkeen sakset pääsivät töihin ja sain aikaiseksi elämäni helpoimman pipon. Pöksyt vaan poikki haarojen kohdalta ja sauma tilalle. Kolmevuotiaalla onkin ollut vähän vajausta piporintamalla, joten toisaalta tämä vahinko tuli ihan hyvään saumaan. Tässä pipomallina kuitenkin pienempi pojista, joka sattumoisin on nyt villahousuja vailla.

Merellistä tunnelmaa

Tänään pyöräytettiin nelivuotiaan lahjapakettiin käsi- ja sorminuket. Ensimmäiset laatuaan, vaikka pitkään on jo ollut mielessä kokeilla joko käsinukkea tai sorminukkea. No, tuli sitten tehtyä molemmat, kun pääsi alkuun. Näitä voisi ehkä tehdä jouluksi enemmänkin, jos vaan toimivat käytössä (käyttäjäraporttia odotellessa...). Kankaana on kirppikseltä löytynyttä kierrätysfleeceä ja mallit tehdessä syntyneitä. Meritähti on käsinukke, jolla on takana fleeceresorilla varustettu aukko kädelle. Vuokkokala ("nemo") on sorminukke, jonka mahan takaosassa on reikä sormelle.

Kauhistuttava kallovaippa

Pitkästä aikaa kestovaippojen teossa. Pääkallokangas ei ole ihan mun ominta tyyliä, mutta kun ysv:n vaippapalavaihdossa sellainen oli tarjolla, niin tuli otettua. Kolmevuotiaan mielestä kuviot tosin ovat rapuja ja äidiltä pyydettiinkin heti leikkeihin pala rapukangasta.

Vaipan mallina Swaddlebeesin L-kokoinen, neppikiinnitteinen taskuvaippa, tässä mun versiossa vaan neppien tilalla sivutarrat ja vähän pidennetyt etusiivekkeet. Olen tällä mallilla tehnyt aikanaan esikoisellekin läjän vaippoja ja ne ovat edelleen, kolme vuotta myöhemmin, päivittäisessä käytössä (nyt tosin vauvalla). Malli on mukavan kapea haaroista, istunut hyvin meidän pojille ja kulahtaneet kumpparitkin on helppo vaihtaa, kun jalansuissa ei ole kuminauhakujia. Tätä sarjaa on tulossa vielä muutama lisääkin - osa kankaista on leikattu jo kolme vuotta sitten edellisen sarjan yhteydessä, ovat hetkisen saaneet odottaa. Nyt eivät toivottavasti enää jää odottamaan vuosiksi.

Kierrätystä on tässä vaipassa sisäpinnan verran - löysin joskus kirppikseltä eurolla ison mikrofleecepusakan. Siitä riitti neljän taskuvaipan verran (muut kolme leikattuna). :D

Vielä pari...

Mutta sitten saa vähäksi aikaa riittää kassit. Lupaan ja vannon. Ei enää ole oikein sopivaa kangastakaan kaapissa. Nyt muiden keskeneräisten kimppuun, hus hus.

Kolmas kassi

Ihanan nopeita tehdä. :) Tässä on siniseen pohjakankaaseen kiinnitetty toiselle puolelle koristelätkä ja toiselle puolelle tasku (pienempi lätkä) vaikka avaimille tai rahoille. Kierrätystekele, ollut entisessä elämässään verho. Tässä elämässään pääsee näkemään maailmaa edes vähän enemmän kuin vain oman pihan - vaikkei ehkä siltikään lähikauppaa pidemmälle.

Sen verran olen muuten jo ehtinyt omaa kassia tyypata, että malli on todellakin toimiva käytössä. Yhtä tilava ja helppo täyttää kuin kaupan muovikassi, mutta kädelle mukavampi kantaa.

Pikkuisia kortteja

Innostuin eräänä iltana silppuamaan askartelutarpeitani eli lähinnä keksipaketeista ja talomainoksista koottua paperi- ja kartonkiläjää. Yksi 4-vuotissynttärikortti syntyi, kun halusin kokeilla lapsen piirustussabluunoilla kohokuvien tekemistä (kortin numero). Kohokuvioita olisi kiva tehdä enemmänkin, jos oppisi tekemään sen siistimmin.


Loput tekeleet ovat pakettikortteja ja näiden tekemiseen osallistui myös kolmevuotias, joka valitsi kissan ja koiran kuvat paperipinosta. Pienet kädet tykkäsivät leikata, liimata ja erityisesti reijittää.

Raksahousut

Eilen en vielä ehtinyt ompelukoneelle, mutta tänään kyllä. Kirpputorin ilmaispöydästä löytyneet vihreät housut muuttuivat muutamaa kokoa pienemmäksi. Lahkeita lyhyemmäksi ja lahkeen sisäsivu ja takahaarasauma auki - sitten sopivia suikaleita pois mutun ohjaamana. Lahkeisiin laitoin pienet taskut isompien tahrojen päälle. Vielä piti lisäksi ottaa sisään hieman vyötäröltä etutaskujen kohdilta, että eivät putoaisi kolmevuotiaan päältä. Näitä ei ainakaan tarvitse rakennustyömaalla varoa, kun rahallinen arvo on nolla eikä ompelukoneen ääressäkään kulunut kovin kauan. :)

Kierrätystä ja koristeita

Viimeinkin jotain valmista! :D Esikoiselle valmistuivat vuorilliset villakangashousut ja T-paita. Molempien materiaalina olivat hajonneet aikuisten vaatteet, joten osa ajasta kului vanhojen saumojen purkamiseen. Housujen mallin suunnittelu oli hauskaa, kun yritin käyttää hyödyksi niin lahkeensuut, vetoketjun kuin vyötärönauhankin. Kivat taskutkin syntyivät sivutuotteena. Pikkuisen ovat vielä reilut, mutta onneksi lapset kasvavat. Ja käyttäjä kyllä ilostui vaatteista ihan tällaisinaan, varsinkin iloisen raidallisesta, hyvin venyvästä, ribbikankaisesta paidasta.




Jämäpaloista syntyi vielä harmaa sydän hopeanauhoilla. Sisällä on täytteenä saman villakankaan suikaleita ja nauha on ollut ystävän hääkarkin koriste - sataprosenttinen kierrätyskoriste tämä sydän siis.