Vaaleanpunaista minulle?

Tutut voivat tätä varmaan vähän ihmetellä - ostin vaaleanpunaisen takin. Mistään väristä en ole niin vähän pitänyt kuin vaaleanpunaisesta ja nyt minulla on pitkä, vaaleanpunainen tikkitakki. Seliseliä: se istui ihan hyvin ja oli halpa (löysin sen kierrätyskeskuksesta). Lasten kanssa lumileikkeihin ja raksalle se välttää kyllä vaikka minkä värisenä. Takki synnytti kuitenkin ongelman, kun kaikki asusteet ovat jotain ihan muuta väriä (mm. viime keväänä tekemäni Ailit ovat vihreät). Onneksi oli lankoja valmiina, jopa uuteen takkiin sopivat värit! Utunan Selenasulka toi tarvittavan punan. Kuviomalli on Kymin kintaista (Mary Olki, Kirjokintaista kauneimmat). Kuvaajana muuten 3-vuotias, eikä tarvinnut edes rajata kuvia uudestaan. Niin ja tumppujen alla näkyy sitä takkia.

Auringonlaskun tumput

Neljältä eriväriseltä, kirjavalta lankakerältä yhdistellen harmoninen kokonaisuus. Kuulostaako mahdottomalta? Ehkä kuulostaa, mutta mielestäni tämä onnistui ihan kivasti. Nelivuotispakettiin menivät nämä lämpimät hahtuvatumput. Utunan Nytti-lankaa nämäkin.



Värinvaihtoja yhdessä tumpussa muuten noin kymmenen, eikä yhtään ylimääräistä lankojen päättelyä! Mary Oljen kauneimmat kirjolapaset (tms, en nyt pääse tarkistamaan kirjan nimeä) kertoi asian, joka olisi ollut hyvä tietää jo monta kertaa aiemminkin. Lankaa voi vaihtaa niin, että katkaisee yhdistettävistä langoista molemmista puolet säikeistä. Puolen langan vahvuiset päät päällekkäin ja ei kun neulomaan! Siis niin kuin näin:

Huolitumput

Huoli on ollut seuraava: pikkusen sormet ovat melkein aina kylmät ulkoillessa, oli vaatetus mitä tahansa. Kuulin huhua, että hahtuvatumput pelastaisivat tilanteen ja Utunan hahtuvalangan Huoli-väri sopi erinomaisesti pikkumiehen muuhun ulkovaatetukseen. Nämä huolitumput poistavat kylmien sormien huolet äidiltä. (Pitäisikö vielä sanoa huoli pari kertaa...) Ranteen kohdalle yritin ensin tehdä joustinta, mutta tiukemman kohdan sijaan siitä tulikin leveämpi kohta, joten teinkin sitten neljän silmukan kavennuksen ja kerroksen jälkeen saman lisäyksen. Jospa auttaisi vähän kädessä pysymistä? Vesseli itse ainakin oli tyytyväinen tumppuihin.

Kassilinjaston tuotantoa

Pari syksyllä syntynyttä kauppakassia, jotka lähtivät maailmalle häälahjan mukana ja sain nyt vasta kuvattua. Eurokankaan kivoja kankaita - valikoimaa oli niin paljon, että oli ihan vaikea valita.

Isännän isänpäiväpipo

Lasten isälle myös isänpäiväpipo samaista hahtuvalankaa kuin edellinenkin. Tämä itse asiassa valmistui jo ennen tuota toista pipoa, mutta en uskaltanut laittaa kuvaa, ettei yllätys paljastu. Vähän tässä pipossa erottuvat puikkojen välien silmukat, kun ovat venyneemmät. Vahingosta viisastuneena tein sinisen pipon pyöröpuikoilla, tulikin mielestäni siistimpi. Onneksi tämäkin pipo venyy päässä niin, ettei puikkojen välejä erota.



Kirjoneulekintaat ovat nyt vallan vieneet sydämeni rauhan. Itselleni olen aloittanut yhdet ja parit-kolmet ovat suunnitelmissa. Voi kun ehtisi ennen joulua tehdä edes yhdet niistä! Aloitin osa-aikaiset työt viime viikolla (teen niitä iltaisin tietokoneella kotona), joten käsityöaika on entistä enemmän kortilla. Suunnitelmien suuruuteen se ei kyllä tunnu juuri vaikuttavan...

Sain tänään ehkä maailman ihanimman lahjan. Suuren ja pehmoisen Kiri-kolmiohuivin mohairia, kiitos Monna! Kuvia tulossa myöhemmin...

Sininen isänpäiväpipo

Vaarin isänpäivää ilostuttamaan lähti utuisen sininen pipo, Utunan Nytti-langasta ja itse kehrätystä sini-ruskeasta langasta tehty. Malli syntyi taas vaihteeksi neuloessa ja huomasin siinä samalla, että alan vihdoin olla sinut erilaisten kaventamistapojen kanssa. Mukavan nopeaa neuloa paksuja lankoja. Ja olipa ihana löytää tuolle itse kehrätylle joku tarkoitus.

Leppävirran kintaat, olkaa hyvät!

Nyt viimein valmistui viime keväänä antamani äitienpäivälahja. Ensimmäiset tekemäni oikeat kirjoneuletumput (vauvatumput ja Ailit olivat vasta sparrausvastustajia). Tekemiseen meni noin puoli vuotta - onneksi ei sentään aktiivisesti koko sitä aikaa, vaikka aikaa tumppujen parissa vietinkin tunnin jos toisenkin. Uskallan ehkä jo varovaisesti suunnitella uusiakin tumppuja, antautua lankakorista kuuluvalle Utunan lankojen kutsuvalle kuiskeelle. Lupasin nämä tumput valmiiksi alun perin ennen syksyn pakkasia, eikä nyt vielä kummempia pakkasia ole ollut, joten minähän olen melkein ajoissa. :D

Kierrätyshaaste

Törmäsin Viiniä ja villasukkia -blogissa kiinnostavaan haasteeseen, Garderoobi kierrättäen.


Aika tosin alkaa käydä vähiin, kun projekti oli tarkoitettu loppuvuodeksi. Ajatus on kuitenkin niin hauska, että halusin tuoda tämän haasteen tänne, jos vaikka joku muukin innostuu. Eli loppuvuonna (tai pidempänä, vapaasti määriteltävänä ajanjaksona, kun vuosi alkaa olla näin vähissä?) ei saa ostaa uusia vaatteita tai materiaaleja niihin, vaan uudet vaatteet tehdään kierrätysmateriaaleista. Minä en ole kyllä varma, olenko muutenkaan ostanut tänä vuonna uusia vaatteita... Uusista materiaaleista sentään olen jotain tehnyt. Loppuvuonna yritän tehdä itselleni jotakin vaatetta haasteen hengessä, kierrättäen.

Pöksyistä pipoksi

Epäonniset villahousuparat. :'( Eivät ehtineet olla käytössä kuin reilun kuukauden, kun jo eksyivät kuumaan kylpyyn. Tai siis pesukoneeseen, ja ihan väärään ohjelmaan. Taaperolle reilun kokoisista pöksyistä tuli pikkuiset peltipöksyt, huopuivat tosi tehokkaasti. Muutaman hetken mietinnän jälkeen sakset pääsivät töihin ja sain aikaiseksi elämäni helpoimman pipon. Pöksyt vaan poikki haarojen kohdalta ja sauma tilalle. Kolmevuotiaalla onkin ollut vähän vajausta piporintamalla, joten toisaalta tämä vahinko tuli ihan hyvään saumaan. Tässä pipomallina kuitenkin pienempi pojista, joka sattumoisin on nyt villahousuja vailla.

Pikkuheppanen

Lapset sairastavat ja viettävät paljon aikaa sylissä. Mitään en oikein ole saanut tehtyä. Paitsi tämän sorminukkehevosen, joka yksinkertaisuudestaan huolimatta ilahdutti lapsia. Yksivuotiaskin sovitti sitä sormeensa monta kertaa. Oli kyllä vähän turhan reilu niin pieneen sormeen, pitäisi varmaan tehdä pikkupikkuheppa vielä.